On pitkään todettu, että IGF:llä{0}} on tärkeitä vaikutuksia hermosolujen kasvuun, erilaistumiseen ja eloonjäämiseen. Proteiini on tärkeä tekijä synaptisessa muodostumisessa ja siksi sillä on kriittinen rooli oppimisessa, muistissa ja muussa. IGF-1 on erityisen tärkeä kypsien synapsien kehitykselle ja ylläpitämiselle. Tutkimukset osoittavat, että IGF-1 on ehdottoman välttämätön presynaptisen synapsiinin-1, proteiinin, joka säätelee välittäjäaineiden vapautumista, saavuttamiseksi. Peptidi on tärkeä myös postsynaptiselle PSD-95-proteiinille, joka ylläpitää synaptista rakennetta. Ilman IGF:ää{7}} synaptinen kehitys häiriintyy ja motoriikan, käyttäytymisen, kognitiivisten toimintojen ja kielen puutteita kehittyy.
IGF-1 ja sen analogit on testattu Rett-oireyhtymässä ja kromosomin 22 deleetiooireyhtymässä. Molemmissa tapauksissa peptidit tuottavat positiivisia etuja. Suojaamalla kiihottavien synapsien määrää aivoissa ja säilyttämällä hermosolutiheyden. IGF-1:n on myös osoitettu vähentävän NDMA-ylistimulaation myrkyllisiä vaikutuksia, mikä suojaa hermosoluja eksitotoksisuudesta, joka voi johtaa hermosolujen kuolemaan. Hyödyt olivat niin suuret eläinkokeissa, että IGF-1 ja sen analogit otetaan käyttöön kokeellisena hoitona ihmisille, jotka kärsivät näistä tuhoisista tiloista.
IGF{0}}:n kliiniset tutkimukset multippeliskleroosissa (MS), ALS:ssä, Parkinsonin taudissa (PD) ja Alzheimerin taudissa (AD) ovat tuottaneet ristiriitaisia tuloksia. Esimerkiksi ALS:ssä IGF{1}}-hoito hidastaa merkittävästi taudin etenemistä, lisää lihasvoimaa, parantaa hengitystoimintaa ja parantaa elämänlaatua. MS:ssä peptidillä ei ollut juuri mitään vaikutusta. Ihmiskokeita IGF-1:sta PD:ssä ei ole vielä tehty, mutta PD:n rottamalleilla tehdyt tutkimukset osoittavat, että se suojaa dopaminergisiä hermosoluja ja parantaa käyttäytymistä. Lisätutkimuksia tarvitaan näiden sairauksien syiden ja IGF-1 DES:n roolin niiden hoidossa ymmärtämiseksi. Se, että peptidillä ei ole vaikutusta MS-tautiin, ei ole yllättävää, koska tila johtuu vähemmän hermosolujen kuolemasta kuin hermosolujen ympärillä olevien solujen vaurioista. IGF-1 DES ja muut IGF-1-analogit voivat auttaa tutkijoita tutkimaan näiden sairauksien peruspatofysiologiaa, jotta he voivat selviytyä paremmin niiden syistä ja kehittää siten mahdollisia hoitoja.
