Tutkimukset osoittavat, että IGF{0}} voi olla tärkeä ainesosa useissa neurologisissa sairauksissa, mukaan lukien autismissa. Itse asiassa autististen lasten aivoissa on alhaisempi IGF-1-taso kuin vastaavilla verrokeilla, mikä viittaa siihen, että alhaiset IGF-1-pitoisuudet aivoissa, erityisesti varhaisessa iässä, voivat häiritä normaalia kehitystä ja olla tärkeitä. autismin patogeneesissä.
Autismin hiirimalleilla tehdyt tutkimukset osoittavat, että IGF-II ja analogit, kuten IGF-1 DES, kumoavat kaikki sairauksiin liittyvät puutteet. Hiiret, joille annettiin IGF-II:ta vain viiden päivän ajan, osoittivat parempaa sosiaalista vuorovaikutusta, parempaa uusien objektien tunnistamista, parannettua kontekstuaalista pelkoa, vähentynyttä toistuvaa/pakonomaista käyttäytymistä, parempaa hoitoa ja paljon muuta. Hiiret jopa osoittivat parantuneen muistin.
Näiden havaintojen ei pitäisi tulla yllätyksenä, sillä tutkimukset viittaavat siihen, että autismi johtuu todennäköisesti synapsien kehityksen häiriöistä ja on patologisesti samanlainen kuin muut hermoston kehityshäiriöt, kuten hauras X-oireyhtymä, tuberkuloosiskleroosi ja Angelmanin oireyhtymä. IGF-1 ja sen analogit, joilla on voimakas vaikutus synapseihin, ovat siksi ihanteellisia ehdokkaita näiden sairauksien erilaisten hoitostrategioiden tutkimiseen.






